~ Kuuraviljan runoblogi ~

  ☆ sairaalasängyssä makasi jokin jota joskus rakastin haluaisin paeta tilaltani ja kaatua perikatoon mennä halki poikki ristiin halkopinon alle varomaan varjosta ulos astumista alistumista totuudelle sen ääneen sanomiselle - puikkoliima on elämän ehto askartelusakset, pala pahvia ja glitterliima hyvänä kakkosena rakastin aina askartelua vaikken sitä aluksi tajunnutkaan liimanäppi oli toinen nimeni jo vaippahousuna - jos olisin säästölipas sisälläni ei olisi rahaa ehkä yksi markan kolikko jonka keskellä reikä mutta et seteliä et pankkikorttia uutta taikka vanhaa sieltä löydä koskaan löydät sulan linnusta joka parvekkeella tapaili istua napin paidasta henkilöltä josta et koskaan uskaltanut uneksia pölyä nurkista joita joskus kodiksi kutsuttiin hiustupsuja peikoilta jotka aina ovat tuntuneet kuin toiselta perheeltä lippaan kannessa on yksinäinen tarrajalokivi - jag tycker att svenska är ett svårt språk mutta motia sen opiskeluun löytyy yllättäen kun tutustuu ihmiseen joka sen taitaa ...

𓆣 kerran vuodessa on päivä jona ei haluaisi herätä mulla on ollut niitä päiviä jo aika monta enkä voisi haluta niitä koskaan  ees aatella mä katson harmaiden linssien läpi mun arkea tuppisuu vinohymy hujoppeja kadun vain sitä  etten koskaan oppinut rakastamaan itseäni ennen kuin muut rikkoivat sillan  joka sen joskus mahdollisti kadehdin vain sitä  etten koskaan oppinut hymyilemään sydämellä sen jälkeen kun sen taidon kadotin mä en tiedä oliko se mun syy vai ajan tekemä jekku, temppu katala kadun etten ehkä koskaan saa siihen vastausta nyt sade taas meidät märiksi saa, mä suren maailmaa kultaisia muistoja jotka tekohetkellään olivat vain arkisia päiviä niiden elämisestä tajuaa olla kiitollinen vasta  kun aikaa on kulunut jo kauan lupasin joskus etten kadu mitään enkä ketään en tiennyt silloin että sitäkin päätöstä saattaisi joskus katua 𓆣 kunhan lupaat mulle  . linnut parveilee mä kaipaan turvapaikkaa ihmisiä jotka sen mahdollistivat nyt he ovat mulla vai...