Runoilut: Minun silmissäni sinä olet aina kaunis

 

☆

sairaalasängyssä makasi jokin jota joskus rakastin

haluaisin paeta tilaltani ja kaatua perikatoon

mennä halki poikki ristiin

halkopinon alle

varomaan varjosta ulos astumista

alistumista totuudelle

sen ääneen sanomiselle

-

puikkoliima on elämän ehto

askartelusakset, pala pahvia ja glitterliima

hyvänä kakkosena

rakastin aina askartelua

vaikken sitä aluksi tajunnutkaan

liimanäppi oli toinen nimeni

jo vaippahousuna

-

jos olisin säästölipas

sisälläni ei olisi rahaa

ehkä yksi markan kolikko

jonka keskellä reikä

mutta et seteliä et pankkikorttia

uutta taikka vanhaa

sieltä löydä koskaan

löydät sulan linnusta

joka parvekkeella tapaili istua

napin paidasta

henkilöltä

josta et koskaan uskaltanut uneksia

pölyä nurkista

joita joskus kodiksi kutsuttiin

hiustupsuja peikoilta

jotka aina ovat tuntuneet

kuin toiselta perheeltä

lippaan kannessa on yksinäinen tarrajalokivi

-

jag tycker att svenska är ett svårt språk

mutta motia sen opiskeluun löytyy yllättäen

kun tutustuu ihmiseen

joka sen taitaa puhua kuin vanha tekijä

vad det betyder

-

painoin kipeät muistot sydäntäni vasten

itkin niiden päälle kyyneliä

annoin sen kaiken tuntua

vielä kun voi

näytin sulle sen

en pelännyt

tai niin ainakin väitin 

itselleni

halaa mua 

halaa mua vittu kuin se olis viimeinen kerta

enää ikinä

mä kaipaan sua jo nyt

vaikka mun vieressä hiuksiani silität

hengitän sun tuoksua ja mietin

miks ees tunnetaan

kun sen pitää vittu

sattua 

näin paljoa

-

masu kipeä

ikävä mielessä

selkäkin säryssä

jo kolmatta kuukautta

en silti kadu mitään enkä ketään

isoja rinkkoja retkiä saaressa

elämän parhaita muistoja

-

kuudestoista ulottuvuus

aivot eivät edes kestä UV-säteilyä

kaikki on niin kaunista

en koskaa kuvitellut tuntevani

mitään tämän kaltaista

mitä se edes tarkoittaa

kun ei voi milloinkaan

koskaan palata

jakaa tätä kaikkea

sun kanssa

olen suhteellisen varma 

että muutuimme nesteeksi

mutta mikään ei vaikuta todellisuuteen

kuudennessatoista ulottuvuudessa

olemme keskipiste paikasta

jota emme tiedä

jonne emme mene

vaikka samaan aikaan

olemme kaikki

kaikkialla

aina

ja iänkaikkisesti

☆

selkärangassa piikintapainen kurjuus

kerroit kyynel valuen siitä yhdestä kesästä

kun se sinulle tehtiin

mua sattuu vain katsoa sua

haluaisin ottaa edes puolet tuosta kivusta

koitan tehdä sen vaan katsomalla sua

en osaa muuta

-

hymykuplat poskissa

pienet silmäripset, naurat kovaa ja kunnolla

hammasrautojen välissä salaatin pala

kulmakarvat lyhyet kuin sahalla tehty halkoja

mä en usko itsekään itseäni

kun sanon

että minun silmissäni sinä olet aina kaunis

-

marraskuu tuli harkiten

harkitsin aika kauan

vahingossa

sitä lokakuuksi

mutta lopulta päädyin totuuteen

marraskuun hyiseen pimeyteen

ja suklaamuroihin

me kuviteltiin pimeys ennen valoa

katsottiin oven avainreikien raoista

kauhulla huomista

kuin se olisi jo tätä päivää

mä kerroin salaisuudet karmin alla hiippaileville totuille

niiden pitkät parrat kutittivat nenääni, kikatin

ja aikuiset vain hyssyttelivät minut hereille

takaisin tuohon huoneeseen

elämään toispuoleiseen

kadun etten oppinut avaamaan sitä ovea

ties vaikka olisin oppinut lukemaan tottujen huulilta

salaisuuksia

ja virvon varvon varpuja

-

puikkoneulasilmäkanttarelli

neljäviisikahvinpurujakeitin

pahvilaatikossaolikolli

mä sanoin mene pois

se pollareille soitti

nyt olen putkassa

mutta kadu en

vasta marraskuussa

☆

osallistuin kilpailuihin

joiden voittajista

ei koskaan kerrottu mitään

juoksin maaliviivan yli

eikä kukaan katsonut 

kuin juostuja kilometrejä

ei sitä

että olin viimein perillä

matkustin ajassa taaksepäin

ne kantoivat selissään taakkoja 

jotka olivat saaneet perintönä pakollisena

riuhdoin käsistäni irti lapaset ja hanskat

ja menin kaula pystyssä roviolle haistattamaan kaikille paskat

ne olivat liian tyhmiä ollakseen niin huolissaan

puolillaan olevasta tetraedrin muotoisesta maitopurkista

huomasin reiän läpi tuiottamalla

siellä olevan vielä tilkan maitoa

mä mietin mun runoja, niissä ei ole järkeä eikä logiikkaa

mutta ehkä joku huomaa olevansa yhtä helposti värikäs 

outo erilainen mietiskelevä 

valtavirran poikkeusnuori

että saa hymyn päähän vähintään

ehkä se huulille pääsee kiipeämään

pikkuriikkisillä käsillään

mulla oli syysloma

kävin Hesoissa 

piipahdin Oulussa

(liian lyhyen aikaa)

olin kotona

(liian lyhyen aikaa)

olin ilman puhelinta

(liian lyhyen aikaa)

ja nyt muistelen eilistä, istuin kuraattorin penkissä ja itkin

kun olen aika yksinäinen

aina arjessa

välillä

mutta nyt tämä runo meinaa jo loppua

ei sanota kiitoksia

kuin metsän hiirille ja mustikan varvuille

mummon tekemälle leivälle ja salaisille supatus hupsutuksille

menen nukkumaan ennen kuin kerkeän kuiskata sulle

että rakastan sua

☆