Runoilut: jälkeen kahdennentoista yön
kahdennentoista yön jälkeen luulin tulevani taas ehjäksi mutta mä vain tunsin kaiken kuten ennenkin se ei ollut kuin tulva ei eikä aalto ei, ei se vettä ollut lainkaan sumua tai pisaroiden ropinamaista olemusta kylmää härmistynyttä myrskynsilmää mun kaulan iholla tadam tadam mä kuulen sun äänesi mun unessa (gäsp) en rikkonut sun sydäntä vielä se on väistämättä edessä mä lupaan sen mutta anna mulle hetki vielä tätä haavetta kun uskottelen itselleni että kyllä, rakkaus meidät yhdistää huulet ja hymyt ja kädet olemme me eikä kaksi erillään tampere on kaupunki jossa coolit kutosluokkalaiset mun ikäset halus asua isona (toim. huom. kirjotettu pienellä kirjaimella, tahallaan) mä tunsin sen saman vedon mutta tunsin myös puun helisevän lehtiverhon ja linnut ja purojen leikit mä en vielä tiennyt mun paikkaa siinä ajassa tai siis no ketä mä oikeen ees huijaan en mä oikein tiedä sitä vieläkään puussa on laululintu (luri lari katso mun kanssa taivaalle ja itke onnesi pois) m...