Runoilut: anteeksi

Hei! Tervetuloa.

Tämän viikon runotekniikkaidean on antanut tuttu kuoma bloggaajakolleegani Lumi! Kyseessä on kirjansivurunot :) 

Sivulta ympyröidään ne sanat jotka halutaan käyttää ja loput sutataan. Kuten Lumi hänen blogissaankin sanoi, on mukava kirjottaa näitä kun ei voi olla niin vaativa, tulee semmosia kuin tulee :D Aina nää runot ei oo välttiis ees kovin järkeviä, ja sit taas joskus näistä tulee aivan nerous mestaruusteoksia, kuten yks Lumin tekemä runo jonka myös kirjoitin ylös mun huoneen seinälle. Voitte käydä lukemassa sen hänen blogistaan, linkkaan sen tän postauksen loppuun :3 Se on sellainen runo jossa puhutaan ihmisistä joita rakastan, kesästä ja kodista.

Mutta tässä siis mun kirjoittamia kirjansivurunoja <3 Olkaa hyvät, ja vielä krediitit Lumille, kiitos! <3

✿

Lopeta!

kaikki vaikeudet ovat hänen syytään

ehkä

se on totuus

luuletko, 

että et ikinä olisi

ajatellut kevyesti

unohda se ainoa tapa

katso ylös

tammenlehdet hehkuvat

tiedätkö mitä haluan

tämän rojun alta

vaikka pienen hyllyn

se pelasti heidät molemmat

hymyilin

ehkä

✿

rakastajani

kuolema olisi ratkaissut vain yhden pulman

joka tapauksessa

olihan kyseessä

epäonnistumisen pakko

niin luulen

minun on kovin vaikea olla syyttämättä itseäni

a n t e e k s i 

✿

sanojakaan ei tarvittu

- Sinä luulit että olit rakas.

miksi tämä päivä olisi heidän?

tästä lähtien

yksikään muu

ei enää olisi

yhdessä

nyt he saattoivat päättää mennä takaisin Ranskaan

tai sitten he alkaisivat alusta

yhdessä

hän ojensi kätensä

yritti tavoittaa vartaloaan

ja hän näki

päivänvalon

alaston surkea pieni huone

✿

hänen täytyisi soittaa jo eilen

hän iloitsi

että saisi kulkea yksin

ellei hän olisi pelännyt

Tulen kohta

hän repäisi käytävässä hissin nappia

yksi noista tyttösistä

ahmi ilmaa keuhkoihinsa

-Vihdoinkin!

ties mistä syystä hän tuli ajatelleeksi

merkillistä levottomuutta

taas hän pysähtyi katsoen kadulle

entä jos 

tämä ajatus

oli

poistunut

✿

Mitä oli aika 

?

mitä hän pelkäsi

itseään?

hän tiesi

että nyt hän halusi taas sukeltaa

tuntea vierellään

hipaisun

hän halusi tuntea huulista uskoa

hän ei halunnut kysyä mitään

ikään kuin olisi alistunut kovaan kohtaloonsa

tuntui kuin yhdessä täsmälleen sama väijyi pitkän aikaa

-Kenen kanssa kävit täällä ennen?

✿

Luulen että oikein oli erehdys

hänellä oli niin kauniit kädet

nyt elämäni tuli tänne minun luokseni

varmaan purskahtaisin itkuun

tai jotain

mutta koko ajan,

usko minua rakas,

koko ajan ajattelin vain sinua

minun teki mieli huutaa

sitä ei voi peitellä

anteeksi

mutta on pakko kertoa kaikki

pyydän että elämää on tarpeellista
kiitos

on asioita, jotka ajat sitten ovat jääneet järjestämättä
muista että olen sinun
aina

älä luule
 että ihminen on ainoa
 joka sattui tulemaan yllättäen sisään

kulannuppu

✿

säikähtänyt pikku tyttö.

viime yönä
tämä seisoi keskellä huonetta

Hän huusi omissa ajatuksissaan
tyhjät kädet
täynnä rakkautta

✿

Kiitos kun luit :) Tästä pääset Lumin blogiin lukemaan hänen tekemiään kirjansivurunoja <3 Heips heips!