~ Kuuraviljan runoblogi ~

Playlist: Leijun ajautuksen sisässä ja kaadun turvaan ☆ räjähdysherkkä älä koske pikkurillin kynnen päälläkään en halua  pudota - kultakimpale au mä salaa rakastin sitä nimeä mutta samalla kukaan ei kutsunut mua sillä oikeasti - siskot halusi uuden trampoliinin se olisi pitänyt noutaa jostakin Limingan alakerran rapukäytävän sisältä sinne oli liian pitkä matka ja äiti perui kaupat sitä epäreilua päätöksentekoa itkettiin monta tuntia - vihreän villatakin ostin se oli viis euroa ja siinä oli kauniita nyppyjä äiti sanoi että se lainaa sitä joskus nyppyvillatakkia vihreää se kyllä sopii hänhän sen kokonaan maksoikin - mä vielä mietin paikkaani tässä maailmassa mihin haluan käyttää aikaa elämän elänkö sen oikeasti vai katson ruuduilta videoita joissa muut tekee asioita  joista pidän - mä lupaan, muistan itkeä välillä maata käpertyä pieneksi peiton keskelle kasaksi tuntea tuskan pallon sisälläni kun maailma on niin epäreilu ilkeä kauheita asioita täynnä teen sen kaiken että ne päivä...

Hei rakkaat blogini lukijat! :3 Mä tarvitsisin pientä jeesiä <3 Kustannus Z  on julkaissut nuorille runonkirjoituskutsun teemalla "Asioita, joista pitäisi puhua enemmän"! Tässä on mahdollisuutana saada oma runo semmoiseen runokokoelmaan, eli toisin sanottuna antologiaan :3 Ja voi että kun kuulin tästä kilpailusta niin innostuin kauhiasti! Koska mähän en muuta kirjotakaan kuin runoja :D Missä kohdassa siis tarvitsen teidän apua, sen kerron nytten: Mä en oikein osaa valita mun kymmenistä runoista mikä/mitkä olisi hyviä lähettää tähän kilpailuun !!! ':D Mulla on muutamia ylhäällä ja niistä pitäis valita osa enkä osaa sitä, joten mä keksinkin että voisin kysyä teiltä teidän lemppari munkirjotamia runoja ja mielipiteitä mitkä runot vois olla tohon kilpailuun hyviä :3 Tuosta kilpailun teemasta "Asioita, joista pitäisi puhua enemmän" niin tän kilpailun ohjeissa sanotaan että tulkinta voi olla laaja. Eli kun mietit mikä runo vois sopia niin älä mieti liikaa tota teem...

Mä aina kun näen kumpupilviä, silloin mä aina henkäisen ja sanon, että hei, katso. On nättejä pilviä.  En ennen tajunnut sitä että aika usein ne nätit pilvet olivat juurikin niitä kumpuisia.  Mä katsoin tänään mun ikkunasta ja sitten siellä oli kumpupilvet.  Mä tunsin sen tunteen ja katsoin niitä. Mutta mä en sanonut sitä ääneen, koska mä olin vaan yksinäni siellä. Muistaakseni vain hullut puhuvat yksin. Tai nerot. Mä en taida olla kumpikaan nii joo.  Mä katoin ne pilvet ja mietin tätä tunnetta.  Se oli kuin kutsu.  Kutsu jonnekin. Kutsu lupauksesta.  Apua kun nyt mietin ja tää on ku ennustais jotaki omaa kuolemaa.  Mutta ei tää siihen liity. Ne kumpupilvet on vaan kuin joku haave joka ei koskaan toteutunu.  Eiku hei. Niin tietenkin.  Mähän oon aina haaveillu et osaisin lentää. Ehkä mä kumpupilviä tuijottamalla pääsisin tarpeeks lähelle sitä tunnetta.  ~ Sitten mä tapasin sut.  Ja musta tuntuu että kumpupilvetkin jää kakkoseksi...

Mä löysin  purkupallon puolikkaita ja  salaisuuden jota en koskaan vittu kertonu kenellekään en olis varmaan  edes uskaltanu - kaiken kanssa kahvit mä haukkaisin lusikkaleipää ja toivoin toivoin pienessä äänessä jonka olin koittanut lukita laatikkoihin toivoin  että tukehtuisin  siihen lusikkaleipään - teippiä rullassa mun silmissä on kulmia ja kaiteita koitan niihin tarttua mutta ne muuttuvat aina silikonimaiseksi hyytelötahmaksi ja mä kaadun kaadun alas jonnekin kauas pois niin etten enää itsekään erota itseäni kun olen enää vain pieni  piste - maitoako? en mä en uskalla kalaa? tonni saksanpähkinä? toki uskontunnustus? mikä ettei kaulaliina, jossa kukkakuvio? aina mä kadun vain sitä etten sanonut sillä ensimmäisellä kerralla kiitos, otan tilkan oisin voinu vaikka tulla kokonaiseksi niinkuin ennenkin ☎ turmelin välisen käytävän, suutelin siellä erästä toista ja sain sisimpäsi hajoamaan mä en toivonut sitä mutta miksi mä sitten tein sen mä en tiedä mutta ti...