~ Kuuraviljan runoblogi ~

Heips lukijat <3 Viime viikolla ei tullut sekalaisen viikon postausta, pahoittelut siitä jos sen julkaisua odotitte :’3 Oon miettiny ja päättänyt että nyt ainakin toistaiseksi sekalaisen sisällön viikon postauksilla on epämäräinen tauko, eli teen niitä kun se tuntuu hyvältä ja mielekkäältä tekemiseltä <3 Runoviikon postaukset kuitenkin pitäisi yhäkin ilmestyä joka toinen viikko, koska runoja mulla usein syntyy ihan itsekseen ja se on yhä mulle sellainen luontainen mukava puuha (mikä on ihanaa :D)  Mutta tässä tämän viikon runopostaus, aiheena muunmuassa kaipaus ja arki ja sen sellaista. <3 ❤ maailma antoi meille paljon ja siltikin niin vähän pari sanaa tulevaisuudesta johon muka pitäisi jotenkin uskoa mä pelkään aina vaan hukkuvani ja päätyväni rakoon maan painovoiman menevän hukkaan ja nauravan päin naamaa mua ei huvita olen pulassa pinteessä suuressa pakoreitti tukittu jonkun vanhalla aapiskirjalla vuodelta kuuskyt viis mä kaipaan aikuisten hymyjä ne on nykyään niin harv...

Mä tunne itseni pieneksi taas mutta se tuntuu hyvältä mua hymyilyttää tuntuu kuin pienenä silloin kun löydät uuden ystävän leikkipuistosta menette keinumaan sen nimi on Lotta tai Louna tai jotain semmoista se ei ole niin olennaista olennaista on se että sillä on leppäkerttukumpparit ne on hienot teidän molempien lempiväri on pinkki ja tykkäätte jätskistä eikös se oo tärkeintä? ja keinut keinu heittää eteen taakse vatsassa hyppii ilo ja melkein yli kupliva onni taivas on sininen ja puut vihreitä hymy alkaa pian sattumaan poskiin aivan ihanaa . . . mua hymyilyttää niinkuin silloin kun isi heitti kohti taivasta tai kun menin ensi kertaa vuoristorataan tai kun joku lohdutti just oikein ja sai mulle paremman olon tai sillon kun muistin aamulla että hei ihanaa että on tämä päivä ihanaa että olen olemassa . . .  mua hymyilyttää niinkuin silloin kun juoksin halaukseen ja sain hymyn takaisin kun olin odottanut niiin kauan että nähdään ja viimeinkin! se on totta siinä sinä olet ja voin sua h...