Runoilut: purkupallon puolikkaita ja muuta mukavaa



Mä löysin 

purkupallon

puolikkaita

ja 

salaisuuden

jota en koskaan

vittu

kertonu kenellekään


en olis varmaan 

edes uskaltanu


-


kaiken kanssa kahvit

mä haukkaisin lusikkaleipää ja toivoin

toivoin pienessä äänessä jonka olin koittanut lukita laatikkoihin

toivoin 

että tukehtuisin 

siihen

lusikkaleipään


-


teippiä rullassa mun silmissä on kulmia ja kaiteita

koitan niihin tarttua

mutta ne muuttuvat aina silikonimaiseksi hyytelötahmaksi

ja mä

kaadun


kaadun alas jonnekin kauas pois niin etten enää itsekään erota itseäni

kun olen enää vain

pieni 

piste


-


maitoako?

en mä

en uskalla


kalaa? tonni

saksanpähkinä? toki

uskontunnustus? mikä ettei

kaulaliina, jossa kukkakuvio? aina


mä kadun vain sitä

etten sanonut sillä ensimmäisellä kerralla

kiitos, otan tilkan


oisin voinu

vaikka tulla

kokonaiseksi

niinkuin ennenkin





turmelin välisen käytävän, suutelin siellä erästä toista ja sain sisimpäsi hajoamaan

mä en toivonut sitä mutta miksi mä sitten tein sen

mä en tiedä mutta tiedän


-


ostin kirsikkakorvikset -pinnin ja -toisenkin

ne oli kauneimmat mitä oon ikuna nähnyt


mä kuljetan niitä lipastossa

kannan taskussa

hiuksiini sujautan

onnen hippuset ja ilon kareet

lainaan niitä sulle

kun tavataan






olisitko mun jos olisin joku muu


mä en haluaisi olla


joku muu


mä haluan olla sun


mutta olisitko sä joku muu mun vuoksi


olisitko





olin kyllästynyt romanttisiin post-it-lappu-tervehdyksiin

kaiversin isoisän puukolla ovenkahvaan

rakastan sinua

se ei lähde irti vaikka kuinka yrittäisit

joku päivä

kun tämä kaikki on mennyt ja takana ja ohi

onneksi ei vielä


mä kaivertaisin sun kasvosi silmiini jotta näkisin sut koko ajan

mä kovertaisin hymysi eteeni jotten koskaan näkisi sen lakkaavan

mä hioisin meidän välisestä langasta timanttia jotta oltaisiin aina yksi

meidän välinen timanttilanka

ja hymynaamat


sun silmissä mä ja meidän silmät ovat taivas

lintujen koti

happea huokuva yhteisö

mä lentäisin jos osaisin

onneksi sun silmiä tuijottamalla

pääsen tarpeeksi lähelle 

sitä tunnetta


mutta 

sä olet

aina

vittu

ihan

liian

kaukana


-


mä kaiverran sun osoitetta mun reisiluuhun

postinumero ja kaikki


sitä varten vaan

etten unoha sitä enää koskaan





tuhat kaunista yötä

ei ole kauniimpi kuin sinä


neljä auringonlaskua

niissä koetut rakkaudet ja suudelmat

ovat melkein yhtä kauniita

kuin sinä


joen virtaavassa vedessä heiluvat heinät

kukat kelluvat

niistä ulos pilkistävät 

kimalaisen pörröpäät

ne eivät ole kauniimpia

kuin sinä


mun sisällä on lipas täynnä rakkautta

sen kannessa on sinun nimikirjaimesi

niitä katson välillä

rasian sisältä

ja haluaisin itkeä

kun on niin ihana

tuntea tätä tunnetta






Voisinko

voisinko oikeasti

olla jonkun mielestä kaunis ja haluttava


voiko kukaan haluta mua suudella

vieressä makoilla

silittää ja puolestani itkeä

olisinko sen arvoinen


olen vain mä

en mikään kaunein varmaankaan

olen itse sokaistunut sen arvioimiseen


rakkaus on mulle suuri kysymysmerkki

joskus jopa ongelma

tuntuu että haluaisin olla rakkaudelle antautunut maailmalle avoin ja onni

mutta joskus tuntuisi vain helpoimmalta antaa olla ja mennä vaan 

äh





Kommentit

  1. kannattaaki olla ylpee tosta kuvasta🥹

    VastaaPoista
  2. aw toi vika oli ihana ja niin real oikeesti, mul on ihan samat fiilikset!! ja tykkäsin siitä miten se eka oli kirjotettu <33

    VastaaPoista
  3. Uu nää on tosi upeita taas kerran! <3
    Random kohtia joista tykkään on "teippiä rullassa mun silmissä on kulmia ja kaiteita" koska toi rytmitys on tollanen hauska, ja sit
    "joen virtaavassa vedessä heiluvat heinät
    kukat kelluvat
    niistä ulos pilkistävät
    kimalaisen pörröpäät
    ne eivät ole kauniimpia
    kuin sinä"
    oli söpö :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moips ja kiitos Lumi :) Ihana kuulla näit random kohtii :D <3 Hihi

      Poista

Lähetä kommentti

Suosituimmat tekstit

Runoilut: pullahiiren salaisuuksia

Ajatuksia: soittolistat, 67 ja vilttien harrastamisesta