Runoilut: purkupallon puolikkaita ja muuta mukavaa
purkupallon
puolikkaita
ja
salaisuuden
jota en koskaan
vittu
kertonu kenellekään
en olis varmaan
edes uskaltanu
-
kaiken kanssa kahvit
mä haukkaisin lusikkaleipää ja toivoin
toivoin pienessä äänessä jonka olin koittanut lukita laatikkoihin
toivoin
että tukehtuisin
siihen
lusikkaleipään
-
teippiä rullassa mun silmissä on kulmia ja kaiteita
koitan niihin tarttua
mutta ne muuttuvat aina silikonimaiseksi hyytelötahmaksi
ja mä
kaadun
kaadun alas jonnekin kauas pois niin etten enää itsekään erota itseäni
kun olen enää vain
pieni
piste
-
maitoako?
en mä
en uskalla
kalaa? tonni
saksanpähkinä? toki
uskontunnustus? mikä ettei
kaulaliina, jossa kukkakuvio? aina
mä kadun vain sitä
etten sanonut sillä ensimmäisellä kerralla
kiitos, otan tilkan
oisin voinu
vaikka tulla
kokonaiseksi
niinkuin ennenkin
☎
turmelin välisen käytävän, suutelin siellä erästä toista ja sain sisimpäsi hajoamaan
mä en toivonut sitä mutta miksi mä sitten tein sen
mä en tiedä mutta tiedän
-
ostin kirsikkakorvikset -pinnin ja -toisenkin
ne oli kauneimmat mitä oon ikuna nähnyt
mä kuljetan niitä lipastossa
kannan taskussa
hiuksiini sujautan
onnen hippuset ja ilon kareet
lainaan niitä sulle
kun tavataan
☎
olisitko mun jos olisin joku muu
mä en haluaisi olla
joku muu
mä haluan olla sun
mutta olisitko sä joku muu mun vuoksi
olisitko
☎
olin kyllästynyt romanttisiin post-it-lappu-tervehdyksiin
kaiversin isoisän puukolla ovenkahvaan
rakastan sinua
se ei lähde irti vaikka kuinka yrittäisit
joku päivä
kun tämä kaikki on mennyt ja takana ja ohi
onneksi ei vielä
mä kaivertaisin sun kasvosi silmiini jotta näkisin sut koko ajan
mä kovertaisin hymysi eteeni jotten koskaan näkisi sen lakkaavan
mä hioisin meidän välisestä langasta timanttia jotta oltaisiin aina yksi
meidän välinen timanttilanka
ja hymynaamat
sun silmissä mä ja meidän silmät ovat taivas
lintujen koti
happea huokuva yhteisö
mä lentäisin jos osaisin
onneksi sun silmiä tuijottamalla
pääsen tarpeeksi lähelle
sitä tunnetta
mutta
sä olet
aina
vittu
ihan
liian
kaukana
-
mä kaiverran sun osoitetta mun reisiluuhun
postinumero ja kaikki
sitä varten vaan
etten unoha sitä enää koskaan
☎
ei ole kauniimpi kuin sinä
neljä auringonlaskua
niissä koetut rakkaudet ja suudelmat
ovat melkein yhtä kauniita
kuin sinä
joen virtaavassa vedessä heiluvat heinät
kukat kelluvat
niistä ulos pilkistävät
kimalaisen pörröpäät
ne eivät ole kauniimpia
kuin sinä
mun sisällä on lipas täynnä rakkautta
sen kannessa on sinun nimikirjaimesi
niitä katson välillä
rasian sisältä
ja haluaisin itkeä
kun on niin ihana
tuntea tätä tunnetta
☎
Voisinko
voisinko oikeasti
olla jonkun mielestä kaunis ja haluttava
voiko kukaan haluta mua suudella
vieressä makoilla
silittää ja puolestani itkeä
olisinko sen arvoinen
olen vain mä
en mikään kaunein varmaankaan
olen itse sokaistunut sen arvioimiseen
rakkaus on mulle suuri kysymysmerkki
joskus jopa ongelma
tuntuu että haluaisin olla rakkaudelle antautunut maailmalle avoin ja onni
mutta joskus tuntuisi vain helpoimmalta antaa olla ja mennä vaan
äh
kannattaaki olla ylpee tosta kuvasta🥹
VastaaPoistaAws kiitossss ;33 <3
Poistaaw toi vika oli ihana ja niin real oikeesti, mul on ihan samat fiilikset!! ja tykkäsin siitä miten se eka oli kirjotettu <33
VastaaPoistaHei Usvaaa, kiitos kommentistaaaa kultii <3<3<3
PoistaUu nää on tosi upeita taas kerran! <3
VastaaPoistaRandom kohtia joista tykkään on "teippiä rullassa mun silmissä on kulmia ja kaiteita" koska toi rytmitys on tollanen hauska, ja sit
"joen virtaavassa vedessä heiluvat heinät
kukat kelluvat
niistä ulos pilkistävät
kimalaisen pörröpäät
ne eivät ole kauniimpia
kuin sinä"
oli söpö :3
Moips ja kiitos Lumi :) Ihana kuulla näit random kohtii :D <3 Hihi
Poista