BONUS-runoilut: toukokuun kuudes vuonna kaksneljä

julkaistu

Pyhä jysäys, mulle ei oo koskaan käyny näin, ennen kuin nyt!

Selasin mun puhelimen muistiinpanosovellusta jonne oon joskus kauan sitten kirjotellu älyttömästi vaan random asiaa, siis ei oikeesti mitään kovin järkevää vaan sisältö on tyyliin random puhelinpelejä joista oon miettiny et olis hauska pelata niitä joskus ':D 

Mutta, mä löysin sieltä yhden muistiinpanosivun jolla oli mun 6. toukokuuta vuonna 2024 kirjoittama runo, ja tämähän on siis jopa ajalta ennen kuin aloin kirjoittaa runoja niinsanotusti harrastuksena :D (se taas kävi joskus aikalailla vuosi sitten!)

Ja siis apua, mä olen vähän häkeltynyt omista runonkirjoitustaidoistani ja vieläpä siinä suhteessa että tämä on kirjotettu yli kaks vuotta sitten? :D Lisäks mä voisin kans kutsua itseäni jonkin tason ennustajaksi, koska oon mun elämän viimeaikoja elelly aika saman aiheen ympärillä kuin mistä tuo runo kertoo :D

Ja siis ei tää nyt mitenkään erikoisen ihmeellinen runo loppujen lopuksi varmaan muiden kuin itseni mielestä ole, mutta mikäs siinä, mä halusin jakaa tän teille koska tää oli musta niin hauska löytö :))

Mutta muuten ei mulla muuta tähän väliin (ei edes majoneesia nyyh), palataan runojen pariin ylihuomenna ;3 Adioss

kuva: 6. toukokuuta 2024


tulit mun elämään

vähän yllättäen

sieltä kohtalon oudosta sumusta

josta ei koskaan tiedä mitä saa

kohtalo heittää asioita mun eteen

joskus ne on kivoja,

joskus ne on kauheita

joskus ne on surullisia

toisinaan raivostuttavia

joskus mä en niihin asioihin voi vaikuttaa

mutta joskus voin ite päättää

mistä pidän kiinni

ja minkä heitän pois

kun tulit mun elämään

en tienny mistään mitään

kuka oot?

missä oot?

kauanko oot?

vai ootko ees?

en tienny pitääkö siitä kiinni vai ei

mutta nyt

kun aikaa on kulunut

kesä vaihtunut syksyksi

syksy talveksi

talvi kevääksi

ja kevättuuli


nyt tiedän

että tein oikein

kun päätin pitää kiinni

joskus pelkään

että sinne sumuun katoat

ei viestiä ei soittoa

vain se sumu ainoastaan

voi johtua entisistä ajoista

mun vanhoista kavereista

jotka mut vaan jätti

ilman että ne välitti

mut tiiän

että jos niin kävis

niin tekisin toisin kuin ennen

en hyväksyis sitä, vaan puhuisin

vaikka helikopterilla tulisin

että saisin kysyä

Mitä ihmettä?

Kommentit

  1. Lumi09 syyskuuta, 2026 17:55

    Siis samaistun niin suuresti tohon et lukee puhelimen muistiinpanoja ja sit joskus sieltä löytyy jotain random aarteita :D Tää runo on tosi kaunis ja sellanen haikea, erityisesti tykkään siitä että tässä on vähän riimejä mut kuitenkin silleen ilmavasti et osa säkeistä rimmaa ja osa ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuravilja09 syyskuuta, 2026 21:26

      Oi kiitos Lumi :D Hauska kuulla et säkin oot tehny löytöjä muistiinpanoapista ;D Ja kiitos runon tulkitsemisesta <3<3

      Poista
  2. Amanda12 syyskuuta, 2026 13:53

    Onpa kaunis<3 Ja jotenkin tuo etenee tosi sujuvasti ja luontevasti, miellyttävää lukea :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suosituimmat tekstit

Runoilut: auttaiskohan kaali ikävään

julkaistu
Kuva
Heips lukijat <3 Viime viikolla ei tullut sekalaisen viikon postausta, pahoittelut siitä jos sen julkaisua odotitte :’3 Oon miettiny ja päättänyt että nyt ainakin toistaiseksi sekalaisen sisällön viikon postauksilla on epämäräinen tauko, eli teen niitä kun se tuntuu hyvältä ja mielekkäältä tekemiseltä <3 Runoviikon postaukset kuitenkin pitäisi yhäkin ilmestyä joka toinen viikko, koska runoja mulla usein syntyy ihan itsekseen ja se on yhä mulle sellainen luontainen mukava puuha (mikä on ihanaa :D)  Mutta tässä tämän viikon runopostaus, aiheena muunmuassa kaipaus ja arki ja sen sellaista. <3 ❤ maailma antoi meille paljon ja siltikin niin vähän pari sanaa tulevaisuudesta johon muka pitäisi jotenkin uskoa mä pelkään aina vaan hukkuvani ja päätyväni rakoon maan painovoiman menevän hukkaan ja nauravan päin naamaa mua ei huvita olen pulassa pinteessä suuressa pakoreitti tukittu jonkun vanhalla aapiskirjalla vuodelta kuuskyt viis mä kaipaan aikuisten hymyjä ne on nykyään niin harv...
Lue lisää -->

Runoilut: pullahiiren salaisuuksia

julkaistu
Kuva
Hei ja tervetuloa Kuuraviljan runoblogin ensimmäiseen postaukseen, jee! :D  Tänään luvassa runoja, kuten otsikosta varmasti jo päättelittekin :3 Yks ilta tuli semmonen kunnon runonkirjotusfiilis kun kuuntelin Mitskin My love mine all mine -biisiä (spotifykoodi alla!) ja se sopi jotenki tosi hyvin siihen iltaan ja mun fiilikseen. Sit taion jostaki paperiii ja kynän ja synty parit runoset :3 Tässä ne teille! Nauttikaa, ja ihanaa päivää <3 Mitski: My Love Mine All Mine Tuntisitko Tuntisitko jos jättäisin kertomatta sinulle salaisuuden tuntisitko jos jättäisin tahallani vastaamatta viestiisi tuntisitko jos joskus sattuisin valehtelemaan ihan vähän vaan tuntisitko tuntisitko sen todella jos sattuisit rikkomaan sydämeni ihan vahingossa  sen jalkais alle tallaamaan huomaisitko kyyneleeni suruun kääriytyneen hämmentyneen räpäleen joksi olin muuttumassa huomaisitko? tuntisitko sääliä katumusta häpeää syyllisyyttä vai tapetoisitko tunteesi sementillä muuraisit pakoon menisit no tuski...
Lue lisää -->

Runoilut: tuppisuu vinohymy hujopit

julkaistu
Kuva
𓆣 kerran vuodessa on päivä jona ei haluaisi herätä mulla on ollut niitä päiviä jo aika monta enkä voisi haluta niitä koskaan  ees aatella mä katson harmaiden linssien läpi mun arkea tuppisuu vinohymy hujoppeja kadun vain sitä  etten koskaan oppinut rakastamaan itseäni ennen kuin muut rikkoivat sillan  joka sen joskus mahdollisti kadehdin vain sitä  etten koskaan oppinut hymyilemään sydämellä sen jälkeen kun sen taidon kadotin mä en tiedä oliko se mun syy vai ajan tekemä jekku, temppu katala kadun etten ehkä koskaan saa siihen vastausta nyt sade taas meidät märiksi saa, mä suren maailmaa kultaisia muistoja jotka tekohetkellään olivat vain arkisia päiviä niiden elämisestä tajuaa olla kiitollinen vasta  kun aikaa on kulunut jo kauan lupasin joskus etten kadu mitään enkä ketään en tiennyt silloin että sitäkin päätöstä saattaisi joskus katua 𓆣 kunhan lupaat mulle  . linnut parveilee mä kaipaan turvapaikkaa ihmisiä jotka sen mahdollistivat nyt he ovat mulla vai...
Lue lisää -->