Runoilut: haluan löytää sen tyypin

Moips :3 

Mää oon huomannu et nyt viimeaikoina oon kirjottanu ehkä vähän uudella tyylillä runoja :D Tästä tyylistä oli jo vähän maistiaisia mun postauksessa Maailmanpakenemispaikaksi vihitty puutarha, ja se menee niin että runo koostuu aika random säkeistä jotka ei oikein liity edes välttämättä toisiinsa, tai sitten liittyy :DD Ja jokaisen säkeen välissä on pieni viiva. 
Mää en osaa selittää miks aloin tekee tämmösii runoja tai mistä se idea tuli, näitä vaa alko syntyy :DD Halusin kirjottaa jotaki ja se viiva välissä tuntu hyvältä. Jotenka, tässä tämmösiä runoleja teille :3 

📎

aurinko laski

mun silmissä oli kyyneltä 

tunsin tuulen ja kolon

onton kohdan

jonka reunaa rapsutin sormella

siitä tihkui vielä vähän verta

-

kuoleman portaikko on kaukana ja hymyilen, se ei muhun päde

siltä ainakin tuntuu, tämä onni on niin antoisa kauhallinen tunnetta

että pystyn mihin vaan

-

sormet naputtaa

katselen sua salaa

tai ainakin yritän

olet huomionarvoinen

rakastettava olento

päällä maan

ainut ongelma vaan

että ansaitsisit 

jotakin paljon

parempaa

-

lehtien leikki

auringon laskun valossa

heijastuksessa seinään talon

kiipeän sen katolle joskus kun huvittaa, uhmaan kuolemaa

tuuli heiluttaa mun lyhyitä hiuksia ja tunnen valtaisia tunteita

ne ovat kuin epämääräisiä möhkäleitä

koostuvat kaikkeudesta ja kaikesta

mä tunnen sen ja en osaa siivilöidä sitä tai leikata sitä selviksi osastoiksi

kaikki on

yksi

mäkin olen 

yksi

n

📎

ihminen on oikeasti vain kemikaalia

ne menee sinne tänne ja lopulta saa aikaan vaikka mitä

tuhoa ja naurua

mä en ymmärrä mutta kaikki on vaan

kemikaalia

-

naurua ja hymy

käteen käsi 

ja yöksi vaihtuva päivä

meidän ideat on kahjoja kuten mekin

ne mätsää meidän friikkiin

ollaan tahditon katapultti

ja nelinkontin kävelevä lipputangon nuppi

nauran ja hymyilen

katoan siihen

kaikkeen hymyyn ja kuoppaan

sumuonni

-

varpaissa kutisee tunne joka on kuin odotus

mä varmaan oksennan

oksennan

kohta

mun tunne on keltaisia sähikäisiä eri puolilla mua

mä vittuunnun siihen aika nopeasti, aika nopeasti

ja toisto toisto ja vittuunnun siihen aika nopeasti

mä katoan mieluummin kuin olen

ne sähikäiset

-

tässä puussa on marjoja

mun lempipaikka

riippumatto ja sun ääni korvissa

juttelu ja sosaaliset skilssit

mä olen tässä ja säkin oot

vaikket oikeesti 

oo

-

toukankin kotelosta paljastuu uusi

mä en tiedä olenko mä missä vaiheessa

välillä tuntuu että kaikissa

yhtä aikaa

joskus perhonen ja joskus vielä pieni

enkä tiedä

mitään

joskus se on kivaa

joskus se on mälsää ja haluaisin jo

lentää

hei hei

nyt mä menen

ota kädestä kiinni jos haluat pysyä mukana

en lupaa

että päästän irti

📎

mä kuolen tänään

jos

kuolisin

olisitko se sinä

joka seisoisi haudallani pisimpään

kuka se olisi

en ole varma

en halua testata

haluan löytää

sen tyypin

📎

mä heräsin eräänä päivänä siihen ajatukseen

etten ole hetkeen muistanut katsoa

omaa peilikuvaa

en siis tarkoita 

niitä muutamaa finniä

tummia silmänalusia

huulten rajausta

tai kulmakarvoja

mä tarkoitan 

kokonaisuutta

mua

milloin olen viimeksi katsonut mua

oikein kunnolla

että katos

tässä on minä

elämäni ykköstyyppi

paras ystäväni

ikuisesti vierellä pysyvä

kuvajaiseni

-

rakkautta tulee ja menee

ihmiset sen mukana

mutta lupaa mulle, rakas

lupaa antaa lupa itellesi

rakastua suhun

se rakkaus kantaa ikuisesti

mä lupaan sen

📎

löysin bussipysäkin penki alta hylättyjä muistoja

Hello Kitty -tarran

kengännauhan palasia

suudelman maun

ja aakkoskarkkeja

mä löysin sieltä jonkun itsetunnon viimeiset rippeet

rakkauskirjeen

ja lohikäärmepaperia

katsoin lisää

huomasin piiloon jätetyt kyyneleet

kerman väriset silmälasin pehmusteet

vihalla huudetut sanat

myöhemmin kadutut

ja niin voimakasta rakkautta että se oli levinnyt tännekin

sen otin taskuuni

talteen varastin

pahimman päivän varalle

📎