BONUS-runoilut: olenko rikki

Postaus on omistettu keskiyön jutteluseuralle, punatukkaiselle kulkijalle. Kiitos. ♥

♥

oleko mä jotenkin rikki

multa puuttuu sellaisia tunteita

jotka muille on vaan itsestäänselviä

joista ne aina jauhaa

käytävällä korvaan kuiskuttaa

kuin multa puuttuisi joku pieni osa

joku kemikaali tai jokin

vai enkö mä vaan osaa?

olenko mä jotenkin viallinen

kun en löydä tätä tunnetta mun sisältä

oon jo tutkinu ja käännelly ja yrittäny

yrittäny niin kovasti

joskus ehkä luullut sen kokeneeni

vaan se kyllä taisi olla vain

sellainen typerä harhakuva

illuusio

ehkä

ehkä mä vaan olen jotenkin kesken

nuori vielä

tekemässä loppuelämän johtopäätökset

liian pikaisesti

vaikka vielä 

en ole edes ammatissa

saatika aikuistumassa

kolmenkin vuoden aikana

elämäni on muuttunut niin paljon

etten edes muista 

kuka pari vuotta sitten olin

hyvä että olen nyt minä

ehkä se tunne joka multa nyt puuttuu

se jota en löydä omasta kehosta

tunne omilla kasvoilla

se tunne jonka ohjekirja on jossakin ihan kamalan kaukana

ehkä se tunne löytää joku päivä 

mun luokseni

tarttuu silmiini sormiini sydämeeni

tekee mut hulluksi, hulluksi!

vähän silleen pelottaa

onkohan se edes niin ihanaa?

ehkä sitten mietin

että turhia sitä nuorena murehti 

silloin olin vielä

niin pieni ja kesken ja vähän pöhkö

onneksi nyt on paremmin

♥

Kaikki rakkaus tuntuu vain jotenkin

väärältä

kuin mulla ei olisi sellaista vesiputkea 

jossa se rakkaus kulkisi solkenaan

siellä mun putkessa on jotakin likaa tai multaa tai jotakin

ei pääse kulkemaan kunnolla 

tai tasaisesti

kaikki rakkaus tuntuu vain jotenkin katoavan musta

ystäviä rakastan

on kiva halata

joskus annoin pusunkin

olikohan se ok 

en uskalla kysyä

mutta se muu

läheisyys silmät hymyt huulet 

kädet jalat naurut ja salaisuudet

kaikki se tuntuu kultareunaiselta haavekuvalta

käytännössä ajateltuna

maailman parhaalta asialta

olla rakastunut

rakastettu

oi ihana rakkaus

mutta kun hymyt saan

katseen silmään

tarrauksen käteeni

olenkin hyvin hämilläni

onhan siinä ihan kiva olla

mutta en minä halua seurustella

en minä halua olla valittusi

sydämesi varastaja

(tuhoon tuomittu)

rakkauden kiemurat eivät ole löytäneet luokseni

missä vika mitä teen väärin

auttakaa

tämän lisäksi kaikki se muu

suudelma himo kaula ja aamut

pojat (?)

tytöt (???)

en minä tiedä kenestä minä tässä maailmassa pidän

kenen käden omakseni otan

sydämen kähvellän

rakkauden ansaan lankean

pääsärky tulee tästä

lopulta varmaan

sitten kuitenkin

mietin että voi pieni viistoistavuotias

hyvä että kasvoit isoksi

asiat selkeni

kaikki hyvin

♥

Haittaako?

mun silmiä kirvelee

kaivan sisältäni tunnetta jota en omista

kuvittelen kaiken

esitän että se olen minä

iloinen onnekas minä

rakkautta sain

sitä anna mä en

esitän vaan että niin se toimii

vaikka tunteita sisälläni ei

aijjai 

silmät kirvelee

ei itkemisestä sitä teen enää vain harvoin

se johtuu puhdistusaineesta

puhdistin meikin pois

haittaako?

pelkään etten nauti tarpeeksi elämästä

jotakin pienistä asioista

vaikka siitä kun tuuli heiluttaa sulaneen lumen kaljuiksi jättämiä talventörröttäjiä

tai sitä kun se humisee ja humisee istuessani autossa

tai sitä kun se tarttuu tukkaani ja tekee silmillä näkemisen vaikeaksi

nautinko siitä tarpeeksi

jos sitten myöhemmin vain harmittaa ja 

kadun kadun kadun

että katsoin vain luuriin tai katuun

enkä nähnyt taivasta

silloin kun sieltä vielä paistoi aurinko

nykyään näen vanhoja ystäviä vanhoissa paikoissa

ne varmaan muistaa mut 

esittävät vain ettei tunnettais

haittaako?

ja tiedän kyllä sen että mun tulevan lukion pihassa on vanhan kirjaston rakennus

sen ikkuna takapihalla on rikottu

lasinsiruja kaikkialla

haittaako?

siellä on sellainen sisäpiha salainen

siellä on puu

villi nurmikko

ja mätiä omenoita

tai jotakin niitä pieniä omenanäköisiä

tiedät kyllä

sinne voisin mennä istumaan

sitten kun lukio alkaa

vaikka se pelottaakin

siis lukio

silmien kirvely helpottanee

autosta kuuluu tuulen ääni

mun sisällä on vain valkoista vettä

ja aallokko

liplatus

odotus

haittaako?

♥

ne sanovat että eläminen on harvinaista

monet ihmiset vain olevat

haittaako ?

mun kynnet on pureskellut ja jaloissa karvoja

hampaanvälissä joku roska ja kulmissa tuuheutta

leveä naama

omasta mielestä

ja väsyneet silmät

omasta mielestä

huomaisko joku poistaa ne

tai ehkä vaan olla välittämättä niistä

toisin kuin minä aina teen

mun kädessä on kolo

kuin reikä

näen läpi

joku muurahainen puri siihen aukon ja käveli sisään

en tiedä minne se pääsi ehkä Lappeenrantaan tai tavaaseen

toivottavasti sillä on hyvä olo

haluan löytää sellaisen jolle voin antaa korun

korun ranteesta

tai soljen hiuksista

tai hymyn kasvoilta

se olisi muisto jonka voisi pistää lipaston lokeroon

hattuhyllyn taakse

tai povitaskuun hukata

siellä se pysyisi muistona

aurinkoisista päivistä

minusta

olenko muistettava

kamalasti ajatusta

nauha naru köysi riipus

ne sotkuksi tekeytyy 

voi juusto onko täällä liimaakin

odotan kesää

k e s ä t u u l t a 

se huuhtoo mun ajatukset sileiksi

soljuvaksi hattaraksi

voin pulahtaa järveen

antaa viileän veden kannatella mun painoa

vaikka monta tuntia

(todellisuudessa korkeintaan kakskyt minsaa)

kesätuuli saa ottaa mut omakseen

kun kukaan muu 

ei sitä ole tullut tekemään

kuka on käteni kantaja

sydämeni varastaja

tuhoon tuomittu

kuka se on

♥