Runoilut: rakkaus, meri ja me

Mä tunne itseni pieneksi taas

mutta se tuntuu hyvältä

mua hymyilyttää

tuntuu kuin pienenä silloin kun löydät uuden ystävän leikkipuistosta

menette keinumaan

sen nimi on Lotta tai Louna tai jotain semmoista

se ei ole niin olennaista

olennaista on se että sillä on leppäkerttukumpparit

ne on hienot

teidän molempien lempiväri on pinkki

ja tykkäätte jätskistä

eikös se oo tärkeintä?

ja keinut

keinu heittää eteen taakse

vatsassa hyppii ilo ja melkein yli kupliva onni

taivas on sininen ja puut vihreitä

hymy alkaa pian sattumaan poskiin

aivan ihanaa

. . .

mua hymyilyttää

niinkuin silloin

kun isi heitti kohti taivasta

tai kun menin ensi kertaa vuoristorataan

tai kun joku lohdutti just oikein ja sai mulle paremman olon

tai sillon kun muistin aamulla että hei

ihanaa että on tämä päivä

ihanaa että olen olemassa

. . . 

mua hymyilyttää

niinkuin silloin kun juoksin halaukseen ja sain hymyn takaisin

kun olin odottanut niiin kauan että nähdään

ja viimeinkin!

se on totta

siinä sinä olet ja voin sua halata

ihan outoa

. . .

ilo kuplii kuplii

sun kanssa jutteleminen tuntuu niin mukavalta

kuin lahja jota ei tiennyt kaipaavansa

kuin meri

minä olen meri ja meri olen minä

me olemme meri ja meri on me

maailma on sininen ja hymy iloinen

sinä sen sait aikaan

ihanaa että olet sinä

☆

sun silmistä kajastaa onni

mua pelottaa että kuvittelen sen

ja olen päätymässä rakoon maan

mutta sovitaan että ei

olemme kuin meri

me olemme meri ja meri on me

kuuntele

kohinaa

. . . 

me olemme meri ja meri on me

sun silmissä on meren aallot

hiukset kuin levä 

heiluu auringossa

kuin korret rantakivikossa

sanoit kerran että mä olen kuin tähti

tähtitaivas

suuri ja valtava

kuin rakkaus

vetää jalat alta

jos sä olet meri ja mä olen tähdet

ollaan yhdessä öinen meri

sekoitetan vasen ja oikea

kumpi on katto ja kumpi maa

leikitään ettei painovoimaa oo ollenkaan

meren ja tähtitaivaan rajaa

mistä toinen alkaa mihin toinen päättyy

vaikea erottaa

 

me olemme meri ja meri on me

öinen meri

ja tähdet

☆

Mulla on monia haaveita

haluaisin osata lentää, pitää pinaattikeitosta

perustaa pienen paskan punkbändin joka soittaa kovaa ja kunnolla

rokkia rankkaa laulaa rakkaudesta ja maailman menosta

pienistä jutuista auringon valosta

haluaisin olla jonkun rakas, joku ois mun

haluaisin herätä aamulla ja olla onnellinen siitä

että hitto olen elossa ja täällä

uusi päivä edessä

mä tunnen jo kuinka siitä on tulossa

tosi hyvä

mä haavelen reissuista maassa tässä

niin tutussa ja silti tuntematomassa

haluan käydä rannikolla, kaupungeissa suurissa

erämaassa karussa ja Joensuussa

haluan etsiä hiidenkirnun lähteen ja supan

teltan pystyttää viereen auringonkukan

ajaa autolla iltaa myöten

pysähtyä pienille hultoasemille

katsoa tähtiä ja ajaa valtatiellä

mukana rakkaat joiden kanssa

voin sen kaiken jakaa

haaveilen omasta kodista

omista puurohiutaleista, aikatauluista

sotkuista ja ruoanlaittovastuista

roskapussin viemisestä ja avainnipun kilinästä

siitä mä haaveilen

. . .

haaveilen että mulla olisi edes joskus ystäviä

mun lähellä

mun ystävät on aina niin kaukana

että niitä täytyy usein vain kaivata kaivata kaivata

kunnes lopulta saa taas halata

mua surettaa ettei omasta maakunnasta ole löytynyt mulle ystäväksi ketään

joka juttelisi, kuuntelisi ja olisi mulle sellainen

ihana

ystävä

. . .

toteuttamattomia haaveita on jäljellä

ne on hyvin tärkeitä

mutta olen saanut myös asioita

joista en koskaan keksinyt

uneksia

mun ystävät kaukana

ne joita saa aina kaivata

ne ovat mulle niin rakkaat ja kultaa vaan

etten muuta oisi voinut halutakaan

en vaihtaisi heitä keihinkään toisiin

koskaan ikuna milloinkaan

rakastan heitä kaikkia

☆

mulla on ikävä hetkiä mutta en ole uskoton tulevaisuudesta

kyllä mä tiedän, onni piilee sielläkin

en vaan vielä tiedä aivan että missä

makaan nurmella takapihan

mulla on huppari jonkun vanha nykyinen oma

reiät polvissa farkkujen

kylmä pääsee siitä läpi

rikkoo kuoren lämpökerroksen hiljaisuuden

ja mä palelen

. . .

mulla on feikkilasit

se on salaisuus jota kannan mutta kai nyt kaikki sen näkee

olen joskus aika hullunkurinen jokumuu vaikka leikin itseäni

en mä vielä oikein edes tiedä

kuka se on

haaveilen päivistä

jolloin tiedän mitä tehdä

kun ei väsytä ja kun en toimi enää autopilotilla

silloin olen minä ja elossa ja herännyt kesään

nyt vielä nukun

talviunta

. . .

mä makaan nurmella ja haaveilen että joku toinen olisi siinä vierellä

mukana menossa kaikessa

tylsässä ja hullussa

voitais pestä hampaat yhdessä ja kuunnella levyjä

sitten kiivetä katolle 

paikkaan joka tuntuu kuin salaiselta huoneelta

jonka eräänä päivänä löytää kotitalon perimmäisestä nurkasta

se on ollut siellä koko ajan

muttet ole keksinyt etsiä

. . .

haaveiluja on ensi viikon perjantai jota olen odottanut jo kauan

kuukausia sitten oon teidät viimeksi nähnyt ja ikävä syö mua sisältä kuin pesusientä hiomakone

kuviteltuja ovat halaukset ja hymyt mitkä annoitte

enää

pian se vaihtuu ja todeksi muuttuu

voi että kun halkean ilosta

. . . 

turmelkaa odotukset koitan itse ne poistaa

etten pety tai kaadu

saatan kertoa jollekin suruissani ettei kukaan rakasta mua

mutta en mä siihen itsekään meinaa uskoa, usko pois

nyt mä vain odotan päiviä jolloin löydän tarkoitusta enkä vaan vetelehdi ja viestittele

niille kaikille joita kaipaan aina vaan

nyt mulla on toisen vanha huppari päälläni yhäkin, se nykyinen oma

kun en enää vain haaveile toisista jakamassa hetkiä muille merkityksettömiä

kun on musiikki ja hymy ja kantava silta jota kutsutaan myöskin onneksi

onneksi ne päivät ovat lähellä

ota mua kädestä

kävellään yhdessä

☆

mutta tärkein on rakkaus

niin sitä sanotaan

ja nyt viimein ymmärrän

mitä se tarkoittaa

☆