Runoilut: Jos olisin talo

Hei kullat! Ihanaa että olet siellä, mun blogia lueskelemassa! <3<3

Mä olin viime viikonloppuna Aholansaaressa leirillä! Siellä oli ihanaa monestakin syystä, muunmuassa erilaisten ihanien työpajojen takia, joista yksi oli sanataidepaja. Mun ei alunperin ollut tarkoitus sinne mennä, mutta päädyinkin toisin tekemään kun toiset työpajavaihtoehdot joihin olin ajatellu mennä olikin jo täynnä. 

Mutta voi, vaikka mun ykköstoivetyöpajoihin en päässyt niin toi luova kirjoittaminen oli lopulta aivan täydellinen paja siihen hetkeen. Siellä oli aivan ihana tunnelma, istuttiin saaren pirtissä hieman hämärässä luonnon valon armoilla, jokainen keskitty omaan tekemiseen itsekseen mutta oltiin silti kaikki yhdessä <3

Se oli ihana hetki, talletan sen mun sydämen sisälle ikuisesti.

Lisäksi että tämä paja oli ihana, sen tuloksena syntyi kasa erilaisia runoja ja tekstintynkääkin :D Tähän postaukseen olen kerännyt ne kaikki <3

Pajassa me saatiin alkulämmittelyharjoituksen jälkeen paperit, joilla oli ohjeita erilaisiin runotaktiikoihin. Suhtauduin niihin aluksi vähän ennakkoluuloisesti, mä kun pidän kirjoittaa runoja ihan virran mukana mitä mieleen tuleekaan ilman minkäänlaisia sääntöjä, mutta hetken paperia tutkailtuani kokeilin paria tekniikkaa, muunmuassa 11 sanan runoa. Suurin osa tän postauksen runoista onkin just sellaisia :D Idea on siis se, että runon ensimmäisellä rivillä on yksi sana, toisella kaksi, kolmannella kolme, neljännellä neljä ja viidennellä yksi. Esim

ystävä

käveli silloin

oven raosta ulos

mä kaipaan häntä yhäkin

kullanmuru

Tälläisiä :) 
Toinen tekniikka jota käytin oli seitsemän virkkeen novelli. Sen ohje meni näin, kirjoitan sen tähän jotta tekin voitte halutessanne kokeilla samaa :3

1. virke: Maiseman kuvaus
2. virke: Joku tekee jotakin

3. virke: Joku sanoo jotakin

4. virke: Joku sanoo jotakin

5. virke: Tapahtuu jotakin yllättävää

6. virke: Joku tekee jotakin

7. virke: Maiseman kuvaus

Pidin tästä sillä tällä tekniikalla sai luotua oikeasti aika hienoja pikku novelleita :) Lopulta olikin siis ihan hauska kokeilla käyttää ns. valmiita malleja tekstin tuottamiseen. Se oli kivaa, suosittelen kokeilemaan! :D Oli myös mukava kirjoittaa pitkästä aikaa käsin kynällä paperille, jotenkin yleensä meinaan sen unohtaa ja kirjottelen vaan läppärillä ':D

Mutta nyt pääsemme itse runoihin ja seitsemän virkeen novelleihin :3 Ja on siellä joukossa pari muutaki pikku tekstii hihii ;3

Auriel pakenemassa teltasta, jaloissa multa pöllityt villasukat koska unohti omansa kotiin :D

toscapiirakka

sun vieressä

unohdan auton avaimet

sä oot mun avain 

salainen

-

talossa

ovi auki

sisällä sataa vettä

ulkona on joku sohva

katoan

-

salasana

vittuunnun siihen

parkkeeraan auton pihallesi

se ei oo mun

tietenkään

-

kumisaapas

agressiivinen piste

joltakulta lainatut villasukat

mietin, kaikki tuntuu hyvältä

nyt

-

Uskomatonta kyllä, sitten siellä pellon reunassa alkoi sataa vettä. Kuisma hymyili kuin salaa, tiukensi otettaan mun kädestä.

“Mä uskon että jos juoksee tarpeeksi nopeasti niin ei voi kastua”, se sanoo mulle.

“Kuulostaa uskomattomalta, mutta sun tapaamisen jälkeen mikään ei tunnu mahottomalta”.

Kuisma kiskoo mun kädestä meidät liikkeelle, mä meinaan kaatua rapakkotiehen kun onni sumentaa mun silmät ja pään. Kuisma huutaa jotakin rakkaudesta, tuskin saan selvää siitä joten päättelen vaan. Siinä pellon reunan maailmassa oli vaan me, katsoin Kuismaan ja kauas ja hengitin.

-

puolapuu

ota kiinni

roiku kuin hullu

älä vaan koita pudota

kuolemaan

-

nokkosia

pistää sielua

nokkosihmisiä olen saanut

kaikki vain tuntuu tasaiselta

nykyisin

-

leipä

anna haukku

hampaat katkeaa yllättäen

itken, sua vaan naurattaa

kauheasti

-

tunneli

sen hukkasin

joku puhui valosta

sen päässä avautuvasta maailmasta

valhetietoa

-

silmät 

ne näin

katsoit kuitenkin pois

musta ja mun toiveista

suren

-

Maltillisesti yön hämärä vaihtui aamun ensimmäisiin valonsäteisiin ja siinä hehkuvaan usvaan. Poimin maasta kiven, se mun kädellä leväten tuntui kuin lupaukselta.

“Miksi näin”, mä kysyin siltä.

“Mä en usko kohtaloon mutta nyt on asiat semmoisella tolalla että pakko varmaan alkaa uskoa.”

Kivi on yhtäkkiä poissa, kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Näen sun silmät, ne räpyttelee valossa kuin vasta lentämään oppineet pääskyt. Kaukaisuudessa aurinko herättää niityn tuhannet kukat aamuun.

-

i ltaisin mietin ja kaipaan

k eskikesän öissä kuiskattuja lupauksia

k uitenkin ne jäivät toteuttamatta

u umoilinkin, että niin kävisi

n äin on käynyt

a ina ennenkin

-

taskuvaras

veit vaan

taskun kotiin mukanas

tuntuu melkein jopa petetyltä

taas

-

sulka

tippui vaan

mä kaipasin sitä

etten tuntisi niin paljon

kipua

-

salaisuus

en kerro

sitä vielä sulle

ei, vielä en halua

odotan

-

Jos olisin talo, lattiat puiset olisivat räsymattoja täynnä. Kissa istuisi sohvalla johon on aina mukava istahtaa, ehkä hetkeksi juttelemaan, tai ihan vaan olemaan. Jos olisin talo, sen seinät olisivat rönsyileviä kasveja täynnä, pöydällä eiliset tiskit ja lattialle ovat unohtuneet pyykit. Jos olisin talo, se olisi maalattu kauniisti ja se kaiken elon kokisi. Olisi hyvä koti muille, eikä se homehtuisi. 

-

lainattua

ehkä varastettua

uutta taikka vanhaa

en kadu sitä kuitenkaan

naurattaa

-

tässä

tässä on

tosi hyvä olo

paitsi yksi miinus on

vessahätä

(suunnaton)

-

kaduttaa

etten kertonut

kuinka paljon susta

oikeasti edes välitänkään, koska

unohdin

-

moi

heipä hei

onko kaikki hyvin

ei ole, kaaduin ojaan

takaperin

-

hei

viimein täällä

katso mua silmiin

älä unohda tätä tunnetta

ikuna

-