Runoilut: kuoleman kaksipuolinen kolikko
Hei ja tervetuloa :)
Tämän viikon runon idean ja inspiraation on antanut ystäväni Auriel, kiitokset hänelle ❀
Jos sinulla herää ajatuksia runosta, tervetuloa kommenttikenttään.
__________________
Kirottu mies
Mies sai kirouksen kantaakseen
eipä olisi kannattanut
lapsena siihen kummalliseen
rautanaulan näköiseen
pottuvarvastaan satuttaa
naulan näköinen terä
muutti miehen elämän
aivan totaalisen
täysivaltaisesti
sillä nykyään
kirouksesta kärsii tuo
raukka parka mies
on kirous harvinaisempi
kuin sielunkumppanin löytäminen
lotossa isoimman rahan voittaminen
tai hammaslääkäriltä borrelioosin saaminen
kuoleman kaksipuolinen kolikko
~ ~ ~
kirouksen johdosta
tämä mies parka
ei enää koskaan ikuna
ei milloinkaan kuunaan maailmassa
voi henkeään heittää
tuonelaan taivaltaa
astua polulta harhaan
mutta hyvähän se?
ikuinen elämä
maailma täynnä mahdollisuuksia
voit tehdä mitä vain
eihän siinä hommassa kuitenkaan
voi kuolla
vaan eipä kirous tähän rajoitu
se ulottuu syvemmälle
mielesi perukoille
sinne pimeimmille kiviseinäisille käytäville
joiden olemassaolon huomaat vasta
kun tajuat niiden keskellä asuvasi
nimittäin
tämä mies
kirouksen omaamisen johdosta
ei koskaan
ikuna
milloinkaan
voi maan päällä
onnea omata
merkityksellisyyttä tuntea
hymyä havaita
omilta kasvoilta
~ ~ ~
tunnista toiseen
tämä mies
kujeskelee asunnossaan
(Kollinkuja 7
on hänen osoitteensa
joskus siinä talossa
asui herttainen rouva kissojensa kera
mutta mitä väliä sillä on
eihän kukaan hänen silloisista naapureistaankaan
tuntenut häntä oikeasti)
päivästä toiseen
tämä mies
tuijottaa katossaan olevaa kärpäsen raatoa
yrittää ottaa kiinni
pienistä keltaisista säikeistä
muistojen reunoihin ripustetuista
valoa heijastelevista kristallin palasista
mielensä perukoilla
ja hän yrittää kovasti niihin tarttua
mutta päätyy lopulta alkuun
eihän hän ole oleellinen osa mitään
hänen sisällään
on niiden haamukristallien tiellä
pelkkää
mustaa
tyhjyyttä
~ ~ ~
ei mitään muuta
kuin apaattista usvaa
se on leijjaillut siellä
vuosikymmenien ajan
ja jatkaa matkaansa
mielen seinämiltä toisille
ympäri ja ympäri
aina vain
yhä uudestaan
ja uudestaan
vuodesta toiseen
tämä mies huomaa
ettei taaskaan
ole vanhentunut hiuskarvan vertaakaan
toisin kuin maailma
maailma joka hänen ympärillään muuttuu
murtuu
tuhoutuu
ilmaan kaasut kasaantuu
pieniksi tomuhiukkasiksi huuhtoutuu
koko maailman toivo
hautautuu meriin syviin
jotka nekin myrkyillä tuhotaan
kalat saadaan kuolemaan
ja näin koko maajailma
hukkumaan
itseensä
mies seuraa
mies huomaa
mies tietää
ettei kukaan pelasta meitä
heitä
eikä häntä
~ ~ ~
kukaan ei muista miestä
nekin kasvot jotka joskus hänelle nauroivat
ovat niin kaukana menneisyydessä
että vain pienten kristallien millimetrien paksuisista reunoista
voi niiden haamukuvia
toisinaan havaita
ja silloinkin
kuva on harmaa
suttuinen puolikas
ehkä vakava ehkä naurava
vaikea muistaa
kaikki se tapahtunut
on ollut niin valtaisaa
eikä kukaan ehtinyt kirjoittaa
ylös sitä
kukaan ei muista
mutta mies
mies on nähnyt
aivan kaiken
aivan liikaa
eikä tule sitä koskaan unohtamaan
edes puoliksikaan
Käytät niin upean kuvailevaa kieltä!! multakin kiitokset Aurielille, upean idean hän antoi <3
VastaaPoistabtw mä kuuntelin sitä Antti Aution uutta albumia, ja oli se ihan kiva. Lempparit oli (jotka siis päätyi soittolistoille) ekat kolme trackkia oli Muurahaisten tie, Viimeiseen virtaan ja Kompassi. Viimeiseen virtaan on vaan UPEA, eli se ehkä kaikista lempparein :D
Wäääh Usva kiitoss! <3 Jeppp Aurielille multakin viel kiitos, toi idea oli tosi mehukas :D Saatan joskus myöhemminkin viel käytää sitä :3
PoistaJa siis EIKÄÄÄÄH KUUNTELIT TOMM-ALBUMII ??? IHANAAAA <3<3<3 Ja siis kertakaikkisen ilonen ja ylpee olen että tarttu biisejä sun soittolistalle, jeee :D Mun oma suosikki niistä biiseist on siis kompassi, taisinkin jo mainita bonuspostaukses siit :3 Ihanaa viikonloppuu Usva <3
Upea ja kiinnostava runo, kuten usvakin jo sanoi niin käytät tosi mielenkiintoista ja sellasta eläväistä kieltä :3 lempisäe on ehkä tämä :
VastaaPoista"yrittää ottaa kiinni
pienistä keltaisista säikeistä
muistojen reunoihin ripustetuista
valoa heijastelevista kristallin palasista
mielensä perukoilla
ja hän yrittää kovasti niihin tarttua
mutta päätyy lopulta alkuun
eihän hän ole oleellinen osa mitään"
Varsinkin toi "eihän hän ole oleellinen osa mitään" oli musta tosi hyvin sanottu :3
Awwws Lumi kiitoss! <3 Siis ei hitsit, ku samaan aikaa luin sun kommenttia niin täs biisissä jota kuuntelin sanottiin "kiva kuulla sun ääntä taaaas" ja hymyilin ja olin vaan et "jeppppp <3" Ihana kun kerroit lempisäkeen, se on aina kiva kuulla :3 Kiitoooss<3
Poista