Runoilut: Sanakirjasta puuttuva sana

Playlist: Leijun ajautuksen sisässä ja kaadun turvaan



räjähdysherkkä

älä koske

pikkurillin kynnen päälläkään

en halua 

pudota


-


kultakimpale

au

mä salaa rakastin sitä nimeä

mutta samalla kukaan ei kutsunut

mua sillä oikeasti

-


siskot halusi uuden trampoliinin

se olisi pitänyt noutaa jostakin Limingan alakerran rapukäytävän sisältä

sinne oli liian pitkä matka

ja äiti perui kaupat

sitä epäreilua päätöksentekoa itkettiin monta tuntia


-


vihreän villatakin ostin

se oli viis euroa ja siinä oli kauniita nyppyjä

äiti sanoi että se lainaa sitä joskus

nyppyvillatakkia vihreää

se kyllä sopii

hänhän sen kokonaan

maksoikin


-


mä vielä mietin paikkaani tässä maailmassa

mihin haluan käyttää aikaa elämän

elänkö sen oikeasti vai katson ruuduilta videoita

joissa muut tekee asioita 

joista pidän


-


mä lupaan, muistan itkeä välillä

maata käpertyä pieneksi peiton keskelle kasaksi

tuntea tuskan pallon sisälläni kun maailma on niin epäreilu

ilkeä

kauheita asioita täynnä


teen sen kaiken

että ne päivät kun tunnen sisälläni lämmön suuren tunteen

ilon hymynkareen kuplivan liplatuksen


että ne päivät tuntuisivat entistä paremmilta

kun ovat valitettavasti

yhä enenevissä määrin

harventumassa



Meidän kotona vallitsee negatiivisen energian kierre

mä koitan paeta sitä erinäisiin paikkoihin

kuten puumajaan teelle

kaverille kahville

tai oman sängyn pehmoiseen syliin 

uneksimaan toisenlaisesta elämästä


meidän seinien sisällä kiertää vihainen kuiskaus joka tartuttaa

kenet tahansa

vaikket joutuisi uhriksi voit sen kuulla ja aistia

meinaa olla mahdotonta saada mihinkään motivaatiota

kun se energia vihan ja kiukun kiertää pitkin sun selkäpiitä


mä haluaisin

joskus vain 

kadota

olemasta





sanakirjasta puuttui sana joka kuvaisi tätä tunnetta

mä etsin pari minuuttia selitystä tälle kaikelle

en löytänyt sille jo aijemmin keksittyjä raameja

tein sellaiset itse


-


rakkaus lumi juokseva puhdas

silmissä onni ja sinä

katseessa jokin ylpeyden kaltainen särkymätön voima

rakkaus ja haluan vain katsella sua


ihanaa 

että olet olemassa

täällä mun kanssa




Mitä mä teen


mun päässä on ajatuksia

en uskalla kertoa niitä kenellekään

kun eivät ne kuitenkaan uskois mua


ja miksi luulen näin tapahtuvan?


koska mä en osaa uskoa niitä mun omia ajatuksia

vittu itekkään





mä en kuullut keneltäkään muulta että olin sairas

meidän perheessä oli tapana olla puhumatta asioista

jotka painoi mieltä

parempi lakaista maton alle huolet suuret kuin nostaa ne pöydälle

parempi että jokainen itse miettii surunsa ja selviää ylitse

jokainen suree

omalla tavalla


mutta ette

vittu minulle sitten 

voineet kertoa


tätä surua





vuoden aikana

on tapahtunut paljon kaikkea


ihastus meni menojaan

ei antanut mulle rakkautta 

nyt olen ihan iloinen siitä

että asiat menivät 

kuten menivät


mun ystävien lukumäärä on suurentunut kolmen potenssilla

mä tunnen rakkauta mun ympärillä

ja se on kultainen arvokas onni

olen sen saanut tuurilla tarkoituksella ja sitä varjelen ilona pidän


olen siitä niin kiitollinen


kun voi iltaisin hyvänyöntoivotuksiin nukahtaa

kun voi jutella puhelussa monia tunteja

kun voi kaivata ja lopulta kuukausien päästä piskästä aikaa 

halata

mä olen niin onnekas kun olen saanut teidät kaikki


kiitos kun olette siellä





talvi teki tuloaan

mä suljin ikkunan räppänän

hain pitkät sukat jalkaan

ja menin peiton alle 

mutustelemaan autokarkkeja


syksy kurkki ikkunasta sisään tulevassa valossa

mä katsoin sitä puoliksi kauhulla koska syksy on aina vähän semmoinen

jännä

mielenkiintoinen


et koskaan ole sama syksyn pyyhkäistyä ylitsesi


syksytalvi muistutti olemassaolostaan

kun sisko kaiveli villapaitoja kaapeista

isä hakkasi halkoja

ja veli kirjoitti kouluainetta


mä katson pimeneviä iltoja

sateen kastelemia kanttarellin alkusilmuja

pihlajanmarjoja

jotka mun kesän lempipaikan 

riippumaton takapihan

ovat täyttäneet kypsyydellään


mä pelkään vähän syksyä

se on muutoksen aika

alkava talvi pimeä hämärä 

turmeleva tuisku tyyni tumma taivas


mä hengitän syvään ja muistutan itseäni

elä rauhassa


se on vain syksy se


jokavuotinen rituaali


uudelleen toistuva ajanjakso ja kausi


mä olen siitä jo kuusitoista kertaa selvinnyt

läpi kahlannut


kyllä mä nytkin

sen selviän



Kommentit

  1. ihanaa uus runopostausss :33
    tässä mun lempisäkeitä/lempikohtia:

    "mä lupaan, muistan itkeä välillä
    maata käpertyä pieneksi peiton keskelle kasaksi"

    jotenkin lohduttava :3

    "rakkaus lumi juokseva puhdas
    silmissä onni ja sinä
    katseessa jokin ylpeyden kaltainen särkymätön voima"

    toi alun rytmitys on sellanen kiva :3

    "alkava talvi pimeä hämärä
    turmeleva tuisku tyyni tumma taivas"

    toi et jälkimmäisessä lauseessa noi kaikki alkaa t-kirjaimella on kivan kuuloinen ja muutenki tää kuvailee syystalvea hyvin:)

    "mä hengitän syvään ja muistutan itseäni
    elä rauhassa"

    hyvä muistutus!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Lumi et pidit <3<3 Musta tää postaus oli tosi kiva! :3 Ja oiiii ihanaa et noit lempisäkeitä löytyi monia, jeee :D <3 Ja et teit noista semmosia huomioita mitä mä en ite ees ollu tehny hih, esim toi t-kirjaimella alkavat sanat :D Hihii

      Poista

Lähetä kommentti

Suosituimmat tekstit

Runoilut: pullahiiren salaisuuksia

Runoilut: purkupallon puolikkaita ja muuta mukavaa

Ajatuksia: soittolistat, 67 ja vilttien harrastamisesta