BONUS-runoilut.ajatuksia.ja.muutasemmosta

Elämästä sivu kääntyy ja nyt on pieni väliotsikko ja siinä on monta kivaa juttua

kesä, kaverit

leirit ja pelit

ja kirpparilla pikkuset työtkin

niitä odotan

mutta samalla kavahdan

että syksyllä uusi sivu kurkkaa 

enkä tiedä yhtään miltä sieltä tuleekaan

kuin tarviisin silmälasit jonkun toisen 

tai oisin pessy ripsarin sillä yhellä huonolla aineella

joka tekee siihen katseen pintaan sumua

en näe kunnolla

En oo vielä kunnolla jotenkin tajunnut että niin, reilu neljä tuntia sitten se sivu hyppäs edellisen tieltä

pitäis olla uusi minä

ei viel tunnu siltä

nurmikolla makoilen

mä oon kesälomalla

meidän takapihalla
ja katselen kukkasia

ne antaa mulle toivoa

niin

näiden alkuhöpinöiden jälkeen

tässä teille mun tekemät

parit pikku runoset

yllätyksenä annan

ne just sulle

kuva: mamma

❀

kaipaan ihmisiä joita mulla ei ole koskaan mun elämässä ollut

kaipaan rakkautta

sitä tunnetta jonka tunsin pienenä

lapsuuden viimeisenä kesänä

nurmella ja majassa

uimassa ja jäätelö suussa

hymy korvissa

iloinen huoleton

elämä

kasvaminen on pelottavaa

pelkään että olen se vanha outo naapuri jolla on papukaija
tai että mutuun puiseksi ovenkahvaksi
kova ja no aika arkinen

kääntyy alaspäin

silmät kiinni ja itken

sisälläni

miks kaikilla on nykyään rikkinäinen sydän

miksi se tuntuu kaikilla samalta

pieni tikku on yhtä kova kipu kuin sahalla halkaistu

se on suhteellista

mä en jaksa sitä kun eräät on aina niin kovin, kovin negatiivisia

kääntyvät selkiensä taakse valittamaan

“muuten ihan mukavaa mutta tuo yks”

se yks taidan olla minä

niimpä tietenkin

mä en taida osata lukea kunnnolla

enää

mä koitan lukea kelloa 

mutta minuutit vain vierii ja vierii enkä muista milloin on oikea aika

milloin väärä

meinaan olla aina vain myöhässä

aamuisin ajoissa

kun herään ennen kuutta enkä enää nukukaan

aivot eivät anna

ajatukset vaivaa

ja keho haluaa juoda vettä

mietin että huomenna ehkä ostan suuren suklaalevyn ja syön ihan yksin

tiedän

ei se ole kovin terveellistä

äiti ei olisi hirveen ylpee

mutta kun on sellainen olo

että ehkä se levy

voisi tehdä minusta kokonaisen

kaipaan ihmisiä joita en ole koskaan saanut

niitä jotka ovat kuin suklaalevy

lohduttavat ja halaavat

tekevät minusta 

kokonaisen taas

❀

kalman kalpea kappeli on kuin eilinen muffiniparatiisi

mä en osaa sanoa miksi mun tunteet menee siksakkia mutta kai se kuuluu asiaan

tosin se on aika tympeetä, että ohjekirja on jossaki mursun perseessä jäämeren takana ja syvällä kuopassa meren pohjassa

vähän kaduttaa välillä kaikki

mut joskus sitten iloitsen siitäkin että söin pienen banaanin

kaikkea sitä

❀

mun nenä on alkanu kutiamaan, pelkään et omistan allergiaa

mut mun päiviäni värittävät sen lisäksi hymynkareet

se on aika hassua

että vaikka yksin olen niin ei se mitään

te ootte aina mun mukana sydämessäni isossa lokerossa johon mahdutte te kaikki

kaikki jotka halit ja hymyt mulle annoitte

istuitte viereen

ja hengititte

sitä kaipaan

odotan kesää 

kun taas tavataan

pelkona suurimpana onkin

etten selviä sinne asti

jos vaikka kaadun rautatien alle ja kuolen

tähdet ovat kohdillaan

pilaan niiden tuoman tuurin 

aivastamalla aina vain kaksi kertaa

hyvää pahaa

rakkautta rahaa

ei se kolmonen

vaan koskaan tuu

ja vaikka tulisikin

niin aina

se valinta

on sitten kuitenkin

joku muu

❀