BONUS-runoilut: mannerlaattoja

Hellurei kaikki napperot :3

Tälläkin viikolla nyt bonusrunoiluja pukkaa, hihi :D Syy tälle yllättävälle peliliikkeelle on se että mulla on jo suunniteltu ja tehty runopostaukset kesäkuulle ja kun nyt tuli eilen kirjotettuu niin kivoj runosii ja haluaisin näyttää näitä teillekin niin en millään malttais odottaa heinäkuulle ':D Joten siitä syystä runoja eetteriin, ompa ihanaa :3

Nämä on vähän samantyylisiä kuin tuossa viime perjantain runopostauksessa Avain mato nalle. Eli semmosta random sanailua leikkiä sanoilla muotoillaan kirjaimista esine ja tunne. <3

Kommentointia arvostan suuresti, voit kertoa ajatusta runosista tai kuulumisia! <3
Millasta ohjelmaa teillä on nyt vikalla kouluviikolla? Meillä on huomenna pesäpallo- ja jalisottelut (ysit vastaan 7&8-luokkalaiset) ja oon odottanu tätä matsii koko vuoden, oon ollu samassa tapahtumassa nyt jo kaks kertaa ja siel on ollu kamalan mukavaa :D Mä rakastan pesäpalloa, se on parasta, ja jalkapallokin on hyvä laji :3 Joukkuepelit kultaa.
Keskiviikkona meillä on sit ysigaala, mut sitä en odota niin kovasti, tuntuu nimittäin etten jotenki oo sillee "one of the ysiluokkalaiset", en niiku koe semmosta joukkoonkuulumista :'3 Vähän harmi mutta oon hyvin sujut asian kanssa. Mutta se hyvä puoli että ainakin me saadaan hyvää ruokaa kun ilmeisesti syödään lounaaks jonkun ravintolan lounasta hips hei :D (Koulussa olis kebabkiusausta, mun INHOKKI ruokaa !!) 

Nyt runojen maailmaan <3

Lyyti: Karsikon uimarannalla

☆

mannerlaattoja en tajunnut pikkusena

luulin että siellä on sellaisia palikoita 

liikkuvat kuin se DVD logo 

reunalta reunalle

aavassa maailmassa

kuoren maan alla

kun törmäävät ne niin boom

menee rikki kuori ja maa

tulee tuli ja mereen vuori

kasaantuu kivet ja vyöryy uniini

jyrinä ja jytinä

. . . 

jyrinä on kamala kirja jonka voi avata vain kerran eikä enää koskaan sulkea

mun sielussa jyrisee tuhat palapelin palasta ja monta ihmistä joita mietin usein

ne on mystisiä hahmoja joita rakastan eri tavoilla

toista koko sydämestäni toista en lainkaan

vaikka hänen sydämensä on pienessä lipastossa mun sisällä

kaapissa rasiassa ja pelkään etten muista missä

en voi viedä

sitä pois

mun päässäni on kuoleman tuhannet portaat ja keltainen kesä

keskikesän turmion yöt

jolloin soutavat veneet ajavat kareille ja ystävät rikkovat tehdyt lupaukset

silloin särkyy maa ja kuori

silmissä näkyy suru ja en kestä katsoa muuta

kuin tuolin jalkoja

omissani on kengät joihin piirsit sydämiä

ne ovat nyt enää vain

myrkyllisiä

☆

muutun kurpitsaksi keskiyöllä

en voi sille mitään

mut sun kanssa tuntuu kuin oisin joku muu

varjokuva ja esine

mä haluaisin olla vapaa kuin perhonen

mutta teet musta taas kotelon niinkuin ennen

en oo kovin onnellinen

musiikissa on muiden ajatukset ja tunteet

samaistun joihinkin ja joidenkin loppukoonnit keksin itse

ne auttaa mua tuntemaan sellaisia tunteita jotka on muuten vaikeita

niitä joita en omista

tai uskalla olla

mun omakuva katsoo mua peilistä

hymyilee, olen söpö!

mutta joskus sitäkin on hankala uskoa

kun muut meikkaa ja itse olet valmis alle 5minsassa

kerkesit jopa raudalla taittaa hiuksia

mitä täytyy tehdä ollakseen hyväksytty

kertakäyttöisiä ihmisiä olen vain saanut

nykyisetkin pelkään joskus menettäväni

loppuun kuluttavani

en mä vielä sitä voi tietää oonko jo meidän välistä nauhaa viilalla leikannut 

ohuempi päivä päivältä

luulemme vaan että ikuisuus on olemassa, rakkaus meitä kantaa

onko se valhe

tunnenko tuulen

oletko sä siinä

enää tiistaina

☆

kello menee myöhän yli

eikös silloin ole jo aikainen

aamun ajankohta loputon

silmiin pistävä aurinko

ja hammastahnatahroja

kuu katsoo silmiimme

tunkeutuu sieluumme

se osaa sen se taitaa sen kuin vanha tekijä

se antaa rauhaa ja hyväksyntää

meiltä meille

itseltä itselle

kuu on minä ja minä olen kuu

silmät hymy ja nauru

joskus isompi ja joskus pienempi

siltikin aina sopiva

taivaankanteen tarttuva

sormenpäät ja onni

tuuli kääntyy kuin ajatukset virtaa

ne on kuin selkärangan nikamia

niks niks

kääntyy ja suoristuu

joskus katkeaa

älä koita kuitenkaan semmoista

kadut kuitenkin

☆

sillan alla oli tunneli

kuuntelin Kohtalokseni 

ja luin seiniä

“eka yö kadulla tbh pelottaa”

“vittu jeesus, oon pääsiäisenä täällä”

“poliisit on homoja”

ajatuksissa keltainen kivi se on kova mutta hehkuu

sen voi heittää muiden kivien sekaan mutta voisi sen hyllylle nostaa

omana pitää

en tiedä jaksanko

älä hiisku tästä mä ostin jäätelöpuikkoja

kaipaan turvaa ja luottamusta

asioita joita en saanut tuntemattomilta

ne ei olleet oppineet mulle mukavia olemaan

olen aina se yksi

joka on kiva vain kun katsot sitä kaukaa

☆

mun tervanen pää on ajatuksia täynnä

mä pohdin rakkautta ja suren kun taide on löytänyt mun sydämeen

haluan itkeä tunnetta

olen tunne

tunne olen minä

tunnetko sä mut

tunnetko oikeasti

osaatko edes kuvitella

tätä tunnetta

mä katselen uimarannan alla olevia särkyneitä sydämiä

niitä jotka tehtiin siellä ehjäksi

niitä jotka sai syyt pumpata

ja niitä yhtiä jotka unohti kuinka se tehtiinkään

niitä suren eniten

olen pahoillani ja silti onnellinen

ettei ikuisuutta ole olemassa

kaikki päättyy

aikanaan

mä en sano ikinä joo

jos joku kysyy kertoisinko salaisuuden

mä tykkään pitää ne kaikki itselläni pienessä lootassa salaisessa lokerossa

siinä jossa on tosi pikkunen avaimenreikä

se josta ei näe edes läpi

jollakulla on siihen

tosi tosi pikkunen avain

se voi sen avata

avaimen omistaja ei kuitenkaan sörkkimällä mee

ronkkimaan ja lootaa avaamaan

hän antaa

sen avaimen 

mun käteeni

jossa pureskellut kynnet ja kuivat ihosolut ei häntä haittaa

hän pitää siitä silti kiinni

avain mun kädessä

hän katsoo silmiini

hymy ja hengitys

tää huone humisee

onko koko maailmassa vain me kaksi

meitä on yhtä monta kuin kelloja seinällä

kaksi kpl

ne tikittää

tosin tuntuva aika vallitseva

se tuntuu pysähtyneen

paikalleen

kuin junttaavat junat ja elämä ja kuolema

avain mun kädessä

sä mun silmissä

hymys korvissas

mun hymy

se loistaa

mun sisälläni

arkun vieressä

uskallankohan

sitä milloinkaan

avata

☆

Lempi-ihminen

jalkakäytävän kupeessa on rikottu muutakin kuin sydämiä

viinapulloja kaksi

ja yksi pyörä

katselen alas maailman pilviin

ne tuntuu olevan kuin odottavia kissapetoja sateella

ripisee rip rip

lepää sielun rauhassa

rip rip

sateenvarjon unohdin kotiin

ne sanovat että kesä kuivaa mutta se on valetta

kesä kastelee mut ja heittää tuulta niskaani

kylmä pohjoistuuli

se huutaa mun naamaan

ajattelen että olen ansainnut sen

kaiken jälkeen on kuitenkin lohdullista palata kotipihaan

en uskalla sisälle astua

jalallanikaan

se tuntuu vieraalta

ei omalta kodilta

kuin olisi leffassa jonkun toisen 

ja silmissä ajatukset

jonkun muun

naapurin tai koulun parkkipaikan odottavan vanhemman

se ei tunnu omalta

kodilta

ne kertovat salaisuuksiaan ja höröttävät hillitysti

niinkuin säädylistä on

en ymmärrä alkuunkaan mutta se ei haittaa mulla on oma piiri ja hymyt toisten

jotka näkee mun sydämen ja haluaa halata sen

katsella tuomion päivään asti mun kanssa luonnon kulkua

halata ja kertoilla meidän juttuja

meidän salaisuuksia

joita muut ei ymmärrä

. . .

mulla on lempi-ihminen

se ehkä lukee tätä runoa

mut se olis outoa kertoa sille

että hei, olet mahtava

se on salaisuus

pidän sen mun kämmenellä

katselen aina välillä

ja hengitän

☆